Miksei elämä ole pakettimatka? 18-vuotiaana postiluukusta tipahtaisi värikäs matkaopas elämään. Siihen asti matkustaisi vanhempien elämän mukana lisävuoteessa. Voisi valita mieleisensä elämän ja marssia elämän matkatoimistoon tilaamaan haluamansa. Jos ei oikein tietäisi mitä haluaa, toimiston täti räätälöisi oman oloisen paketin. Sitä voisi tietysti vaihtaa kesken elämän, jos ei tuntuisikaan hyvältä. Voisi etsiä matkaoppaan ja valittaa asiasta.
Elämään saisi valita joko vain keskeisimmät asiat tai suunnitella koko homman alusta loppuun saakka, jos olisi varman päälle pelaava luonne. Matkalla olisi tietysti ilmaiset juomat ja pientä naposteltavaa sekä pienestä lisämaksusta kiertoajelut, voitaisiin käydä kurkistelemassa miten muiden elämä sujuu valitsemallaan pakettimatkalla. Mitä kuuluu kokoomusnuoren Helppoon Elämään Lacosten tennareissa, miten sujuu Lunkki Elämä sillan alla. Ja koko elämän sitä voisi vain istua ja nauttia kyydistä.
Joko elämä ei ole pakettimatka tai sitten olen ainoa joka ei asiaa tiedä. Ehkä matkaesitteeni meni väärään osoitteeseen. Siksi nyt joudun tuskailemaan valintojen kanssa ja juuri kun luulen että elämän matka saattaa olla edes suunnilleen kunnossa.. annas olla, iskee pandemia ja suorat lennot perutaan, joudun matkustamaan päämärääni niin kauan ja monen mutkan kautta että jossain vaiheessa unohdan mihin olin menossa. Aikani pyörin paikassa nimeltä Hukka, kunnes lähden jatkamaan matkaa. Väärään suuntaan ja todennäköisesti selkä menosuuntaan. Koko ajan kadehdin ihmisiä, joiden elämä ainakin näyttää etenevän kuin matkaoppaan johdattamana.
Olen kyllä aina vihannut pakettimatkoja. Sitä saa mitä tilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti