Olen aina ollut sitä mieltä, että jos tiedät tekojesi seuraukset voit murehtia etukäteen. Jos seuraus on ilmiselvä ja jatkat tekemistä, et voi sanoa olevasi yllättynyt kun todennäköinen tapahtuu. Jos tapanasi on poltella avonuotiota olohuoneessasi ja talosi palaa eräänä kauniina iltana, et voi sanoa ettet arvannut niin käyvän. Voit väittää niin jos olet 5-vuotias, mutta tuskin muuten. Voit yrittää kieltää tapahtuneen, mutta totuus on se että poltit talosi poroksi. Et ehkä suunnitellut sitä, mutta joskus elämä ja sattuma suunnittelevat puolestasi. Voit murjottaa ja toivoa, ettei niin olisi käynyt, mutta niin vain kävi.
Jo tapahtuneista murehtiminen on turhaa, se ei muuta mitään. Teoistaan on vain otettava vastuu. Ja yritettävä kääntää asiat hyväksi, rakennettava uutta. Ja jatkettava eteenpäin.
Sanovat sitä kokemukseksi.
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Tavoitteita.
Kyllä me muuten oikeastikin pärjätään. Rankkaa on ollut ja on varmasti jatkossakin, mutta pikkuhiljaa helpottaa, päivä päivältä. Koskaan en olisi uskonut, että pärjäisin yksinhuoltajana. Ja että vielä voisin katsoa peiliin ja todeta, etten muuten edes ole yhtään pöllömpi äiti. Paljon tuntuu menevän pieleen ja alan 'oppikirjoista' poiketen tässä elellään, mutta onko tuo nyt sitten niin vakavaa..
Kun Pienestä vaan tulisi hyvä ihminen. Sellainen, joka voisi saada elämässään kaiken mitä haluaa muita tallomatta ja kaikkia kunnioittaen. Jos oppisi antamaan enemmän kuin haluamaan ja vaatimaan, jos voisi kulkea pää pystyssä tietäen kuka on ja mistä tulee. Jos Pieni voisi joskus ymmärtää miksi hänellä ei ole isää, miksi tämä meni näin. Jos osaisi olla syyttämättä ketään, miettimättä miten olisi voinut olla ja pohtimatta miksi juuri meille kävi näin. Jos osaisi elää hetkessä ja elää vanhan hyvän moton mukaan;
Vivi con passione. Ridi di cuore. Ama profondamente.
Ja jos katsoisi äitiään 20 vuoden päästä ja toteaisi, että ihan hyvin me mamma pärjättiin. Siinähän sitä riittää, tavoitetta elämälle.
Toistaiseksi Pieni tyytyy pohtimaan miksi pandat syö pamppua ja missä järjestyksessä pää, olkapää, peppu, polvet ja varpaat olivatkaan.
Kun Pienestä vaan tulisi hyvä ihminen. Sellainen, joka voisi saada elämässään kaiken mitä haluaa muita tallomatta ja kaikkia kunnioittaen. Jos oppisi antamaan enemmän kuin haluamaan ja vaatimaan, jos voisi kulkea pää pystyssä tietäen kuka on ja mistä tulee. Jos Pieni voisi joskus ymmärtää miksi hänellä ei ole isää, miksi tämä meni näin. Jos osaisi olla syyttämättä ketään, miettimättä miten olisi voinut olla ja pohtimatta miksi juuri meille kävi näin. Jos osaisi elää hetkessä ja elää vanhan hyvän moton mukaan;
Vivi con passione. Ridi di cuore. Ama profondamente.
Ja jos katsoisi äitiään 20 vuoden päästä ja toteaisi, että ihan hyvin me mamma pärjättiin. Siinähän sitä riittää, tavoitetta elämälle.
Toistaiseksi Pieni tyytyy pohtimaan miksi pandat syö pamppua ja missä järjestyksessä pää, olkapää, peppu, polvet ja varpaat olivatkaan.
tiistai 2. maaliskuuta 2010
An old lady.
For a long time I believed an adulthood starts to gleam on the horizon when you seriously think about buying an under-eye moisturizer. Childhood was over already when concealer and spot cream were more important than life itself. And I noticed teenage was over when the idea of using moisturizing skin products first crossed my mind and I found myself buying red lipstick, not the teenage-pink lip gloss. The time between pink lip gloss and under-eye moisturizer was the timeless and hectic period between late youth and early adulthood. The time I thought would last forever. I took eternal youth and glowing skin for granted and under-eye moisturizers belonged to old ladies with a perm and a Burberry scarf.
But it's not all quite that simple. One day you get an under-eye moisturizer as a gift. And you have to face the fact someone thinks you're old. That even though you feel young, someone thinks that auntie needs that cream. That she's an adult. Even if was a joke, the whole moisturizer. Still it makes you think. And the moisturizer goes somewhere in the drawer. After some days of staring at it, you decide to try it. You don't really see the results, but still you find yourself using it every single morning. And it doesn't feel bad at all. What's good is good.
It's a natural next step to start paying attention on the adverts where a pretty woman with a beautiful skin smiles widely and next to the picture there's words like "for an adult skin", "nourishing" and "firming". And then you decide to buy a caring night cream. After all, caring about yourself is like putting money in the bank. And all of a sudden being an adult woman doesn't feel awful at all. It actually sounds smart and wise. And men like older women anyway, it's a well-known fact. So why not use that caring and nourishing lotion when there's skin to use it on. But you swear you will stay away from everything that says "lifting".
But just wait.. one morning, without really even thinking about it, you first use some under-eye moisturizer, then the nourishing stuff on your face and even on your neck after that. Just like that, without thinking about the consequences. And it's only a moment away when the cream is on the decolte already. And then you read a women's magazine and there's a little sample between the pages. And before you even realize, you're trying it, even though the bag screams the word of danger. "LIFTING", it says.
So is an under-eye moisturizer the end of youth and the beginning of the adulthood? Well, not really a beginning anymore in my case after I accepted it as a part of my life and content of beauty-box. I'm on a inescapable, unavoidable path towards the wrinkly and frail old age and my hair is starting to get curly and short and one morning I wake up and find no jeans, but only Burberry trousers and hats and scarfs. Aaaargh! And the next I find myself swimming in the pool of energizing moisturizer and buying cell renewal cream for the night and anti-age moisturizer for the day, time freeze lotion for the neck, instant lift super serum for the decolte, firming wonder cream for the breasts, cell active total care body lotion and smoothing pro-retinol A par-elastyl anti-cellulite gel.
But it's not all quite that simple. One day you get an under-eye moisturizer as a gift. And you have to face the fact someone thinks you're old. That even though you feel young, someone thinks that auntie needs that cream. That she's an adult. Even if was a joke, the whole moisturizer. Still it makes you think. And the moisturizer goes somewhere in the drawer. After some days of staring at it, you decide to try it. You don't really see the results, but still you find yourself using it every single morning. And it doesn't feel bad at all. What's good is good.
It's a natural next step to start paying attention on the adverts where a pretty woman with a beautiful skin smiles widely and next to the picture there's words like "for an adult skin", "nourishing" and "firming". And then you decide to buy a caring night cream. After all, caring about yourself is like putting money in the bank. And all of a sudden being an adult woman doesn't feel awful at all. It actually sounds smart and wise. And men like older women anyway, it's a well-known fact. So why not use that caring and nourishing lotion when there's skin to use it on. But you swear you will stay away from everything that says "lifting".
But just wait.. one morning, without really even thinking about it, you first use some under-eye moisturizer, then the nourishing stuff on your face and even on your neck after that. Just like that, without thinking about the consequences. And it's only a moment away when the cream is on the decolte already. And then you read a women's magazine and there's a little sample between the pages. And before you even realize, you're trying it, even though the bag screams the word of danger. "LIFTING", it says.
So is an under-eye moisturizer the end of youth and the beginning of the adulthood? Well, not really a beginning anymore in my case after I accepted it as a part of my life and content of beauty-box. I'm on a inescapable, unavoidable path towards the wrinkly and frail old age and my hair is starting to get curly and short and one morning I wake up and find no jeans, but only Burberry trousers and hats and scarfs. Aaaargh! And the next I find myself swimming in the pool of energizing moisturizer and buying cell renewal cream for the night and anti-age moisturizer for the day, time freeze lotion for the neck, instant lift super serum for the decolte, firming wonder cream for the breasts, cell active total care body lotion and smoothing pro-retinol A par-elastyl anti-cellulite gel.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)