sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Kaikella on seurauksensa.

Olen aina ollut sitä mieltä, että jos tiedät tekojesi seuraukset voit murehtia etukäteen. Jos seuraus on ilmiselvä ja jatkat tekemistä, et voi sanoa olevasi yllättynyt kun todennäköinen tapahtuu. Jos tapanasi on poltella avonuotiota olohuoneessasi ja talosi palaa eräänä kauniina iltana, et voi sanoa ettet arvannut niin käyvän. Voit väittää niin jos olet 5-vuotias, mutta tuskin muuten. Voit yrittää kieltää tapahtuneen, mutta totuus on se että poltit talosi poroksi. Et ehkä suunnitellut sitä, mutta joskus elämä ja sattuma suunnittelevat puolestasi. Voit murjottaa ja toivoa, ettei niin olisi käynyt, mutta niin vain kävi.
Jo tapahtuneista murehtiminen on turhaa, se ei muuta mitään. Teoistaan on vain otettava vastuu. Ja yritettävä kääntää asiat hyväksi, rakennettava uutta. Ja jatkettava eteenpäin.

Sanovat sitä kokemukseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti