Setä.

Viime yönä Erityinen oli kuollut. Seisoin hänen huoneessaan mustassa kashmir-mekossa, jonka sain häneltä lahjaksi Lontoon syksyyn. Nonna seisoi takanani ja käski minua ottamaan mitä haluan, muistoksi. Valitsin välittömästi Life on Mars dvd:t, ne ostimme yhdessä, mutta emme koskaan ehtineet katsoa. Otin pienen kultaisen kyltin, johon oli kaiverrettu "Coach" ja Erityisen sukunimi, sen Erityinen sai valmentamaltaan koripallojoukkueelta jättäessään Englannin. Otin pinon Erityisen kauluspaitoja ja ihania villapaitoja, otin koripallon ja jostain syystä myös kalenterin. Ulos lähtiessäni nappasin mukaani myös Jaguarin avaimet, ajattelin että sillä on hyvä ajella takaisin Suomeen. Matkalla autolle muistin jotain ja kiirehdin takaisin, mutta heräsin kesken matkan. Koko päivän olen miettinyt mitä unohdin, se vaivaa. Unessa tiesin miettimättä mitä haluan muistoksi, haluaisinko samat oikeassa elämässä? Nekö ovat niin Erityistä, että niistä muistan hänet? Niin se taitaa olla. Konkreettisia, käsin kosketeltavia muistoja ei ole paljon. Aineettomia onneksi enemmän.

Pieni näkee päivittäin kuvia Erityisestä, aikaisemmin hän ei ole sen kummemmin noteerannut koko asiaa. Nyt nähdessään kuvan minusta ja Erityisestä hän ilmoittaa "mamma ja setä". Setä? Setä tarkoittaa yleisesti ottaen jotain miestä, mutta jotenkin oletin Pienen tietävän että kyseessä ei nyt ole vain joku setä. Mutta mistäpä Pieni sen tietäisi.. en tiedä pitäisikö korjata, että se ei ole setä vaan isä. Mutta Pieni ei tiedä mikä on isä ja on vielä liian pieni selitystä ymmärtämään. Kunhan edes ymmärtäisi, että mamma ja setä olivat kuvissa onnellisia.